Kirkko vastakulttuurin edustajana

Luin joitakin päiviä sitten kirkon strategiaa vuoteen 2015 hahmottaneen työryhmän mietinnön Meidän kirkko, osallisuuden yhteisö. Tiiviistä, vajaa 50-sivuisesta kirjasesta jäi hyvä maku. Valtaosan sivuista vie kirkon toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia aiempien selvitysten pohjalta kirjaava kooste. Tämä sinänsä välttämätön osuus ei kuitenkaan ole mietinnön tärkein anti. Olennaisinta on, että vuotta 2015 koskeva visio ja sen saavuttamiseksi hahmotellut toiminnalliset suuntaviivat johdetaan selkeästi kirkon olemuksesta, tehtävästä ja arvoista. Aikana, jolloin kirkko usein nähdään sen omassakin piirissä asiakkailleen asiakaslähtöisesti erityyppisiä elämyksellisiä, sosiaalisia, taloudellisia ym. palveluja tuottavana organisaationa, on virkistävää lukea kirkkoa luonnehdittavan olemukseltaan hengelliseksi uskon, rakkauden ja keskinäisen yhteyden yhteisöksi, jonka tehtävänä on kutsua ihmisiä pelastukseen ja noudattamaan elämässään Jumalan tahtoa.

Kirkkoa ja sen piirissä toimivia moititaan usein yleisen mielipiteen perässä juoksemisesta ja vallanpitäjien mielistelystä. Vaikka arvostelu on monesti yliampuvaa ja tarkoitushakuista, siinä on epäilemättä tiettyä perääkin. Ei nimittäin liene aivan tavatonta, että kirkon olemusta, tehtävää ja arvoja koskevia näkemyksiä peitellään ja silotellaan, jotta pysyttäisiin ”mukavan miehen” maineessa. Tämän tyyppinen ympäristöön sulautuminen on tuskin kuitenkaan pitemmän päälle viisasta, sillä kirkko joka ei totuudellisesti profiloidu olemuksensa pohjalta, ei myöskään ole uskottava ja kiinnostava.

Kun lukee työryhmän kirjaamia kirkon arvoja, voi helposti todeta, että ne ovat monilta osin vastakkaisia arvoille, jotka näyttäisivät vallitsevan yhteiskunnassamme. Rakkauden kaksoiskäskystä ja kymmenestä käskystä nousevat vaateet pyhän kunnioituksesta, lähimmäisistä huolehtimisesta, kohtuullisuudesta elämäntavoissa, heikkojen ja syrjäytyneiden puolustamisesta, oikeudenmukaisuudesta ja tasapuolisuudesta eivät välttämättä ole kärkiarvoja yhteiskunnassa, jonka johtotähtiä ovat kokonaisseurauksista piittaamaton voitontavoittelu ja kilpailukyky. Kirkon arvot edustavat tällaisessa järjestelmässä selkeää vastakulttuuria ja sellaiseksi kirkon tulee mielestäni myös profiloitua. Kysymys ei tällöin tietenkään ole minkäänlaisesta rettelöinnistä, vaan ainoastaan siitä, että tuomme eri yhteyksissä esiin omat arvomme ja myös mahdollisuuksien mukaan toimimme niiden mukaan niin yhteisönä kuin yksilöinäkin.