Pelko pois

Pelko pois

Tänään 50 vuotta täyttävä kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo tarttuu Helsingin Sanomien syntymäpäivähaastattelussa tärkeään asiaan: pelon ja epävarmuuden ilmapiiriin suomalaisessa yhteiskunnassa. Keskiössä pelon aiheuttajina eivät tänä päivänä ole nälänhätä ja kulkutaudit, vaan talous ja ennen kaikkea kansainvälinen talous ja sen heijastumat Suomeen. Meille kaikille ovatkin perin tuttuja lähes päivittäiset uutiset siitä, miten markkinat ovat pelästyneet milloin mitäkin: huonoja työllisyyslukuja Yhdysvalloissa, Italian valtionvelan määrää,
luottoluokitusyhtiöiden alentuneita rankkauksia, tuotantolukuja jne.

Keskitalon ydinviesti koskee sitä, miten uhkiin suhtaudutaan. Luodaanko pelkoa vai toivoa. Väliin tuntuu, että tiedotusvälineet suorastaan kilpailevat siitä, kuka saa haastateltavaksi
synkimmin värein tilannetta maalaavan talousasiantuntijan. Myös poliitikot kunnostautuvat kertoen syvät uurteet otsalla, kuinka vaikeaa on jo nyt ja kuinka jatkossa tulee olemaan vielä paljon paljon kovempaa. Realismissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta välillä tuntuu, että poliittisen katu-uskottavuuden oletetaan vaativan tummien värien ylikorostunutta käyttöä. Myös
historiattomuus kukoistaa. On vain tämä päivä ja sen ainutlaatuiset uhat. Olisi virkistävää kuulla vaihteeksi kerrottavan, että hankalissa tilanteissa on oltu aikaisemminkin ja niistä selvitään tälläkin kerralla.

Vaikka pelolla on oma tärkeä tehtävänsä ihmisen turvamekanismina, se voi yhteiskunnassa laajalle levitessään synnyttää apatiaa, lamaannusta ja ääri-ilmiöitä vahvistaen näin pelkovision
toteutumisen todennäköisyyttä. Toivon ja luottamuksen ilmapiirin puolestaan uskon vapauttavan energiaa ongelmien kohtaamiseen ja ratkaisemiseen.

Jukka Keskitaloa lainaten: pelolle ei pidä antaa valtaa.