Takapenkkiläisen näkökulmasta

Terveisiä Turusta, viime helmikuussa valitun kirkolliskokouksen ensimmäiseltä istuntokaudelta. Kun perusorientoituminen alkaa olla järjestyksessä näin kolmantena istuntopäivänä, kirjaan muutaman perushuomion tähänastisesta:

1) Kokouksen ilmapiiri vaikuttaa ensi tuntumalta jopa yllättävän myönteiseltä, kanssakäymisen kollegojen kesken ollessa lämmintä, mutkatonta ja luontevaa. Erimielisyyksiinkin varmasti vielä ehditään, mutta olen jo tässä vaiheessa vakuuttunut siitä, että tässä joukossa pystytään erottamaan riitelevät asiat riitelevistä ihmisistä.

2) Erityyppiset järjestäymisrituaalit ovat näin alkuun vieneet leijonan osan ajasta ja niinpä varsinaista substanssia on toistaiseksi ehditty käsitellä varsin rajallisesti. Vaan niinhän se on, että huolellinen pohjustaminen takaa jatkossa hyvät työskentelyedellytykset. Itse tulin toiveeni mukaisesti valituksi lakivaliokuntaan.

3) Maanantain avaismessussa minua kosketti erityisesti piispa Pihkalan saarna (tekstinä Joh. 7:37-39). Myös kanttori Jukka Pietilä ja hänen johtamansa kamarikuoro Nova ansaitsevat erityismaininnan osuvista teosvalinnoista ja tasokkaista esityksistä. Saimme nauttia elävien suomalaisten (J. Haapasalo, A. Kuorikoski, K-E. Gustafsson, K. Tikka) ja edesmenneiden ulkolaisten (H. Schütz, F. Händel) teoksista.

4) Kokouksessa käytetyt puheenvuorot ovat pääsääntöisesti olleet asiansa hallitsevien ihmisten punnittua puhetta. Nuori kollegani Sami Ojala tosin huomauttelee puhujien liiasta taustapeiliin katselemisesta, mutta todellisuudessa hänkin on vaikuttunut puheiden hyvästä tasosta.

5) Helsingin hiippakunnan edustajat on sijoitettu istuntosalissa kahden viimeisen rivin reunapaikoille. Sijainti on hyvä, sillä koko sali on valvovien silmiemme alla ja ruokasaliin minimimatka. Ainoana miinuksena, että Eero-piispamme on turhan kaukana laumastaan, vastakkaisen puolen eturivissä.

6) Kaikki tietävät, että leireillä ja kokouksissa syödään kaiken aikaa. Niin täälläkin. Kokenut kirkolliskokouskävijä kenttäpiispa Niskanen opasti minua tänään veteraanin viisaudella, kertoen jättävänsä täällä aina lounaan väliin ja tyytyvänsä päivälliseen. Viisas neuvo.

Kuten esittämistäni perushuomioista havaitsette, kirkolliskokousympäristö on tehnyt minuun myönteisen vaikutuksen. Jatkossa tilitän sitten laajemmin tuntojani asiakysymyksistä.